Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan, kun mä tiedän, että tuskin unta saa.
Kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään, ikävään vangiksi jään.
Nämä kadun tämän pikku kaupungin, olen kävellyt mä kerran ennenkin.
Ja mä kuulen, että aivan ittä lohduton, kuin silloin sävel askelteni on.
Hän on nainen vaan, mut sydämeni saan. On hän sijoiltaan, on pakko tunnustaa.
Kuuntele mua, tarvitsen sua.
Rakkaudestaan, ken voimansa saa. Uupumaton sellainen on, sen vahvistamaa.
Ei voi mujertaa, se kaksani jää.
Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan, kun yksinäisyys ampuu myrkky nuoliaan.
Nemut tai nuttahan vaan, valve uneen sekavaan, jotka lopu eivät aamullakaan.
Hän on nainen vaan, mut sydämeni saan. On hän sijoiltaan, on pakko tunnustaa.
Kuuntele mua, tarvitsen sua.
Rakkaudestaan, ken voimansa saa. Uupumaton sellainen on, sen vahvistamaa.
Ei voi mujertaa, se kaksani jää.
Rakkaudestaan, ken voimansa saa. Uupumaton sellainen on, sen jos menettää.
Ei havittavaa jäljelle jää.
Kuuntele mua, tarvitsen sua.
Rakkaudestaan, ken voimansa saa. Uupumaton sellainen on, sen vahvistamaa.
Ei voi mujertaa, se kaksani jää.
Rakkaudestaan, ken voimansa saa. Uupumaton sellainen on, sen jos menettää.
Ei havittavaa jäljelle jää.