Varjoja maailman
kattoon piirtyy.
Hämärä kiirehtäin,
hiipii paloon päin.
Meidät se saavuttaa,
meihin siirtyy.
Imeyden voima on vastuuton.
Hellästi peittelee tummaan kuntuun.
Toivon vain mielessäin,
aina olkoon näin.
Ihmistä heittelee,
onnen tuntuu.
Meitä yön siivet saa koskettaa.
En voisi enempää mä toista rakastaa.
Vain sua rakastan, sen hämyyn kirjoitan.
Yön sitet silmilläin, käyn onnen eteiseen.
Ja sisään luokses viet huoneeseen.
En voisi enempää mä toista rakastaa.
Näin sudan haluaa, se hiljaa vapahtaa.
Kun lämpö syleilyy, taas heittää pyhyiteen.
Mä leijaan tähtiin, niin etäisin.
Tämä tunne, joka meitä saattaa,
on ikuinen.
Ja samat valat aina vannotaan.
Vain vuoksi sen rakkauden,
ikuisen.
En voisi enempää mä toista rakastaa.
Yö tänne elämää, se meitä palvottaa.
Pian päivä säteillään, jo harhat paljastaa.
Ja valon maailmain paljastaa.