Kun katson vettä yli muotioon,
nään poso avansse on rannaton.
Kai pitkokset ne tuosta yli vei,
ja tuolla kulki ennen talvitie.
Kai pieni lapsi silloin oli niin,
en tahtonut ois vaihtaa tätä toisiin maisemiin.
Mutta lähtö oli eessä,
istuin poron reissään,
pienen pojan silmät silloin täyttyi kyyneliin.
En ymmärtänyt silloin,
pieni olin niin,
miks koti täytyy jättää ja muuttaa vieraisiin.
En ymmärtänyt silloin, pieni olin niin,
miks koti täytyy jättää ja muuttaa vieraisiin.
Nyt kaiken peittää suuri vesi tuo,
se heille kyllä antejansa suo.
Mut ajatus ei yksi rauha anna,
kun täytyy jättää rakkaat seudut nää.
Sen muistan, kun mä lapsi olin niin,
en tahtonut ois vaihtaa tätä vieraan maisemiin.
Mutta lähtö kun on eessä,
istut poron reissä,
niin myös sinun silmät silloin peittyis kyyneliin.
En ymmärtänyt silloin, pieni olin niin,
miks koti täytyy jättää ja muuttaa vieraisiin.
En ymmärtänyt silloin,
pieni olin niin,
miks koti täytyy jättää ja muuttaa vieraisiin.
En ymmärtänyt silloin,
pieni olin niin,
miks koti täytyy jättää ja muuttaa vieraisiin.
En ymmärtänyt silloin,
pieni olin niin,
miks koti täytyy jättää ja muuttaa vieraisiin.