Kiitos. Ja seuraava kappale on omistettu Köyhöläisille pojille.
Kappale nimeltään Pojat.
Pikku poja, pitkä tukissa, veilin eessä soittaa en kitaraa.
Meillä kaikilla haave on, vielä muullakin bändi on.
Isot pojat, nahkarot seissaan, ihanelot näyttää ikkunaan.
Se vapautta oikeita on, kun saa alle.
Meidän oikeat sun on nyt, etään sen jauhaa rattaisin.
Etkä katuja myytään vaan, heillä on tuotu voittamaan.
Jos äänet, ei saa pitkä tie, joka kotikaupungissa pöysi.
Mutta se on yhden mään, pairakasupohjaa vaan.
Jaaha maailma!
Sauli, aasaa!
Saula maailma!
Äänestä olevaa!
Pojat, pojat, näyttää mennä vaan, me ei jääty kaupunkiin.
Jotka kaduilla ei muuta vaan aloita, joku poliisi autoille.
Pojat, pojat, tää on elämä, joka perässä juos mua.
Kun palaamme vuosien päästä, kuolemme aluun kaupunkiin.
Kaupunkiin!
Kaupunkiin!
Kaupunkiin!
Kaupunkiin!
Kaupunkiin!
Kaupunkiin!
Tuotavuuskartista menohdin.
Kyihin suuriin sanoihin kylästin.
Niihin mä täällä kylästin.
Ja olen nähnyt monellista vaan.
Täältä taivaaseen lähtevään, se ei oo mun vaara vaan.
Nyt tuli vasta kato, joka ei oo mitään.
On maailma ylhäällä, se on ylhäällä se.
On maailma ylhäällä, aina se ylhäällä on.
Pojat, pojat, näyttää mennä vaan, me ei jääty kaupunkiin.
Jotka kaduilla ei muuta vaan aloita, joku poliisi autoille.
Pojat, pojat, tää on elämä, joka perässä juos mua.
Kun palaamme vuosien päästä, olemme vaan kaupunkiin.
On maailma ylhäällä, se on ylhäällä se.
On maailma ylhäällä, aina se ylhäällä on.
Pojat, pojat, näyttää mennä vaan, me ei jääty kaupunkiin.
Jotka kaduilla ei muuta vaan aloita, joku poliisi autoille.
Pojat, pojat, tää on elämä, joka perässä juos mua.
Kun palaamme vuosien päästä, olemme vaan kaupunkiin.
Ka-ka-punkiin.