Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten.Hän tuntee työn ja varjot päiväin aurinkoisten.Hän iheltää kun kautta kujain sokelloisten.Joten tieturistin ja neidonkin vie iltaisin.Hän ei ole vuosi lukaan, vielä yhtä toistakaan.Pieni kiharainen pää, kujan pinneltoihin jää.Hän siellä viiheltä ja laulain tarinansa sulle kertoo.Ja kujan kulmat varjoineen hän kyllä tuntee tarkalleen.Ei koskaan äiti häntä kiellä, vaikka vaaravaani siellä.Ei pojallensa neuvojaan, kai isänä konsanaan.Hän ei ole vuosi lukaan, vielä yhtä toistakaan.Mutta laulun hilpeän oppi kujalansa hän.Hän siellä viiheltä ja laulain tarinansa sulle kertoo.Hän siellä viiheltä ja laulain tarinansa sulle kertoo.Ja kujan kulmat varjoineen hän kyllä tuntee tarkalleen.Ei koskaan äiti häntä kiellä, vaikka vaaravaani siellä.Ei pojallensa neuvojaan, kai isänä konsanaan.Hän ei ole vuosi lukaan, vielä yhtä toistakaan.Mutta laulun hilpeän oppi kujalansa hän.Nyt nukkumaan jo rauhaisaan käy poikavarjon.Tai huominen jo kirkkauden tuo tullessaan.