Pohjolan yö
Täynnä on kummaa taikaa, tuuli kun jängällä soi, mailleen kun painu vikoi.
Pohjolan yössä näin, kun olet vierelläin, lauluja pohjan myös tämä laulan sinulle yksin vain.
Pohjolan kesäyön lempeät tuulet, ne laulunsa opetti mulle.
Pohjolan yössä nyt kauneimmat lauluni, laulelen yksin vain sulle.
Pohjolan taivaskin tummuu, kesäyön aurinko sammuu,
mutta mun kaipuuni Pohjolan yöhön ei milloinkaan.
Pohjolan yö
Täynnä on kummaa taikaa, tuulet ja tunturit nuo, jängät ja virtojen vuo.
Laulaavat laulujaan, kutsuvat Pohjolaan, kairoille kauas Pohjolan yöhön kutsuvat kulkemaan.
Pohjolan kesäyön lempeät tuulet, ne laulunsa opetti mulle.
Pohjolan yössä nyt kauneimmat lauluni, laulelen yksin vain sulle.
Pohjolan taivaskin tummuu, kesäyön aurinko sammuu,
Pohjolan kesäyön lempeät tuulet, ne laulunsa opetti mulle.
Silloin kaan.
Pohjolan kesäyön lempeät tuulet,
ne laulun saa opettaa.
Pohjolan kesäyön lempeät tuulet,

Pohjolan yössä nyt kauneimmat lauluni
laulelen yksin vain sulle.
Pohjolan taivaskin tummuu,
kesäyön aurinko sammuu,
mutta mun kaipuuni pohjolan yöhön
ei milloinkaan.
Yhteistyössä tehtyä yhdessä.