Monen monta Pohjan poika uitolle jää,
mutta yöllä Pohjolassa on viileää.
Yhden ja toisen tie, neitosten luokse vie,
niin kuin maantavat vaatii.
Monen monta tyttölasta hereille saa,
kohdasta kun oikeasta vain kolkuttaa.
Yhden ja toisen pää tyyn yltä hypähtää,
kysyy,
ken siellä on.
Kuu tuon kaiken tietää,
kuu sen nähdä saa.
Kuu ei saata sietää mies,
jos uinahtaa.
Yö on niin kuin päivä,
aika rakastaa.
On niin paljon talveen aika paljon tapahtuu.
Uitolle luo kummat aika Pohjolankuu.
Kuu tuon kaiken tietää, kuu sen nähdä saa.
Kuu ei saata sietää mies,
jos uinahtaa.
Yö on niin kuin päivä, aika rakastaa.
On niin paljon talveen aika paljon tapahtuu.
Uitolle luo kummat aika Pohjolankuu.