Pohjanmaan joet ne perkkaan virtailee.
Ihmiset kun varjot niitä silloilta tarkkailee.
Pohjanmaan veet meren pakeneet.
Muistojen mullat jokitörmiltä murenneet.
Minä olen kuin yksi joki Pohjanmaan,
joka hiljaa virtaa eikä pääse koskaan uomastaan.
Suot ne itke mulle mustaa umustaan,
kun ei pääse ne merta milloinkaan.
Katsomaan,
katsomaan mertaa ja meren sukeltamaan.
Pohjanmaan joet piirtää vanhoja lakeuteen.
Mihin menee veet, miten virta pyörteilee.
Löytääkö kukaan koskaan sitä oikeaa?
Kuinka läheltä voi onnensakin ohittaa?
Minä olen kuin yksi joki Pohjanmaan,
joka hiljaa virtaa eikä pääse koskaan uomastaan.
Suot ne itke mulle mustaa umustaan,
kun ei pääse ne merta milloinkaan.
Katsomaan,
katsomaan mertaa ja meren sukeltamaan.
Minä virtaan meren koko ajan uudestaan.
Meidän saaren taakse ja haihdun ilmaan.
Tuulen luokse sydän maaamaa maalaisten.
Ja sadan niskaan pikkukaupungin ihmisten.
Minä olen kuin
yksi joki Pohjanmaan,
jota hiljaa virtaa eikä pääse koskaan uomastaan.
Suot ne itke mulle mustaa umustaan,
kun ei pääse ne merta milloinkaan.
Katsomaan,
katsomaan mertaa ja meren sukeltamaan.