Pölyviipyvä torilla leijuu, kojut harsollaan peittäen.
Katukahvilan pöydässä istun, akvaviittiä siemaillen.
Tänne eksyin auringon alle, tänne ikuiseen kremonaan.
Tämä kaupunki matkustavalle on yksi kaupunki monistavaan.
Minä kirjoitan sinulle kirjeen, alan oppia unohtamaan.
En muista ees kuinka mä saavuin, tänne autioon kremonaan.
Täällä puoltiin puun lihasta kerran, viulut parhaimmat päällä maan.
Ja ne soivat kuin ihmisen sydän.
Olis sisällään pankinaan.
Tämä kaipaus sielussa voisin, voisin laulaa kuin lintunen.
Jos mä luoksesi matkalla oisin, vaan sitä juuri mä olekaan en.
Minä kirjoitan sinulle kirjeen.
Alan oppia unohtamaan.
En muista ees kuinka mä saavuin, tänne autioon kremonaan.
Tänne autioon kremonaan.
En muista ees kuinka mä saavuin, tänne autioon kremonaan.
En muista ees kuinka mä saavuin, tänne autioon kremonaan.
Katu kahvilan pöydässä janoon.
Sekä muistoihin lääkkeen saa, tänne eksyin auringon alle.
Tänne ikuiseen kremonaan.
Tämä kaupunki matkustavalle, on yksi kaupunki monistavalle.


Aamu.