Löysin vieraan, hiuksen autosta.
Se ei varmaan ollut Tomias.
Enkä uskoa voinut,
ei mankassa soinut enää meidän musaa.
Se on toinen, mä haistan jos sen.
Joku nainen, sua odottaen.
Vaikka luotin ja toivoin,
mut minkä mä voin jos sä teet sen sanaa.
Ja mä yritän synkeät mietteeni häivyttää.
Tää et voi olla usko, toi mulle ton enempää.
Mut sun piti tunnustaa, nyt teen
unta saa ja se
ahdistaa mua niin.
Pitikö tunnustaa,
oisit hiljaa vaan,
kai sua helpottaa kun jäit kiinni.
Ja nyt tää on vaikeaa.
Mut sun piti tunnustaa.
Sä viet linjaa,
että kaikki kerrotaan.
Uksen murhaa meidän jutun kokonaan.
Kun sä katsot mua filmiin,
mä uskon kuin filmiin ois tullut tyhjikaa.
Ja mä yritän viettejäs vieläkin ymmärtää.
Sä et voi olla usko, toi mulle ton enempää.
Mut sun piti tunnustaa, nyt teen unta saa ja se
ahdistaa mua niin.
Pitikö tunnustaa,
oisit hiljaa vaan, kai sua
helpottaa kun jäit kiinni.
Mut sun piti tunnustaa.
Mut sun piti tunnustaa.
Pitikö tunnustaa.
Ja nyt tää on vaikeaa.
Kun sun piti tunnustaa.