Muistathan, kun kaupan ikkunalla puulaivaan kerran, kerran sä näit.
Purjeet sen valkoiset pysäytti sun askeleen, ruudun taakse sä jäit.
Kun joku sen osti sitten itselleen, se vietiin pois, jäi sulle.
Vain tyyneleen.
Kun purjelaiva pienen pojan saa itkemään,
miksei suuret pienet pojat osaa estää sydäntään.
Pihamaan puun alla, tupakalla myön seisot, sataa, sataa taas niin.
Huolias et kerro, vaikka sulta niin pyysin.
Silmäs painoit vain.
Hiee.
Miks aina mies huolet piiloon vaikenee?
Ne pyyhkii pois ja puhuu vain itselleen.
Kun purjelaiva pienen pojan saa itkemään,
miksei suuret pienet pojat osaa estää sydäntään.


Suuret, pienet pojat osaa estää sydäntään.
Täällä odottaa olta pää.
Sua odottaa huulet.
Kun kutsuni kuulee mies, korhutaan vaan ikkunaa.
Kun kulje laiva pienen pojan saa itkemään.
Miksei suuret pienet pojat saa itkemään.
Miksei suuret pienet pojat osaa pestää sydäntään.
Kun kulje laiva pienen pojan saa itkemään.
Miksei suuret pienet pojat osaa pestää sydäntään.
Miksei.
Kun kutsuni kuulee mies, korhutaan vaan ikkunaa.
Kun kulje laiva pienen pojan saa itkemään.
Miksei.