Mä hieron silmiin,
seison portailla ja vieläkin on vaikea uskolla,
et kaiken jälkeen
Uudelleen oon tässä,
mekossa valkoisessa,
on ollut päiviä,
kun oon luullu et en koskaan enää naura,
enää koskaan rakastaa
En voinut uskoo,
kun kaikki muilta vietiin,
että kaikki on vielä mahdollista
En mä tiedä onks tää susta kohtaloo vai johdatusta,
sarja onnettomia ja onnekaita sattumia
Kun tartut kädestä mua puolivälis käytävää,
mä itken vähän kun mä nään,
miten
kaikki on niin pienestäki
Tää kaikki on niin pienestäki
Tää kaikki on niin pienestäki,
pienestäki
Mä painan mieleen,
katseesi lämmön juuri ennen kuin me suudellaan ja laitan sen talteen
Kaiken elämä voi silmän räpäyksessä rikkoa tai korjata,
vaan hetken aikaa
Tästä taakse olin varma,
ettei musta jäisi tänne mitään,
ja nyt saan kantaa sisälläni sitä,
joka joskus musta huolta pitää
En mä tiedä onks tää susta kohtaloo vai johdatusta,
sarja onnettomia ja onnekaita sattumia
Kun tartut kädestä mua puolivälis käytävää,
mä itken vähän kun mä nään,
miten
kaikki on niin pienestäki
Miten kaikki on niin
pienestäki
Tää kaikki on niin pienestäki
Pienestäki