Tässä kaupungissa kulkee monta tuntematonta toisilleen.
Naapurissa rouva kattaa pöytää mustaa valko sotilalleen.
Juhlaväenessä pestmän köyttää sukka nauhaa ohimoilleen.
Hiekkalaatikolla istuu äiti,
viirtää maahan hymyn itselleen.
Kravatti kaulassa ja puhelin soi,
sade löö ikkunaa ja ruuhkaa.
Katokseen alla pari kumartuu suutelemaan.
Ja kaikki kantaa
enemmän kuin sä tiedät.
Sä voit antaa enemmän kuin voit viedä.
Valoa hiukkaaseen pieniä liikkeitä vaan.
Jatka kantaa kauemmaksi kuin luulet tätä rantaa.
Vaikka repivät tuulet,
verhosen siipien iskut ne kääntymään saa.
Kantakuppilassa vanhat jauhaa jaksaa nauraa samat uudelleen.
Iltavuorossa kun muut ei kuule,
kaarin laulaa potilalleen.
Kravatti kaulassa on lapsella kun se pudottaa ruusunsa hautaan.
Naapurin rouva kerää pöydästä asti voitaa.
Ja kaikki kantaa enemmän kuin sä tiedät.
Sä voit antaa enemmän kuin voit viedä.
Valoa hiukkaaseen pieniä liikkeitä vaan.
Hiukka kantaa kauemmaksi kuin luulet tätä rantaa.
Vaikka repivät tuulet,
verhosen siipien iskut ne kääntymään saa.
Tässä kaupungissa kulkee monta tuntematonta.
Kaikki kantaa enemmän kuin sä tiedät.
Sä voit antaa enemmän kuin voit viedä.
Valoa hiukkaaseen pieniä liikkeitä vaan.
Hiukka kantaa kauemmaksi kuin luulet tätä rantaa.
Vaikka repivät tuulet,
verhosen siipien iskut ne kääntymään saa.