Jokainen tarvii sen kuka ravistaa kiviä kengistä, sen kuka pelastaa hädästä.
Hänet joka piirtää kirkkoveneitä ja sydämiä, kun auton ikkunat huurtuvat.
Jokainen tarvii pätkän kynttilän ja sille sytyttäjän, sen kuka toivottaa hyvät.
Ja maailma kun kaatuu läpi ikkunan ilman varoitusta, keräis sirpaleet tupla-ajassa.
Ota siis kiinni mun kädestä kiinni, mitä tapahtuukin, oltais onnellis sihteemän.
Pari omina puuta ja kirkuvaa suuta, mut hei, tarviiko muuta?
Se ei ole väärin joskus tapella kaukosääkimistä, tehdä vaikeiksi toisen elämän.
Sais perjantai-iltoihin vähän vauhtia ja sirppia, sen kinen kanssa vois humaltua.
Ota siis kiinni mun kädestä kiinni, mitä tapahtuu läpi ikkunan ilman varoitusta, keräis sirpaleet tupla-ajassa.
Sen kinen kanssa vois humaltua.
Ota siis kiinni mun kädestä kiinni, mitä tapahtuukin, oltais onnellis sihteemän.
Pari omina puuta ja kirkuvaa suuta, mut hei, tarviiko muuta?
Se ei ole väärin joskus tapella kaukosääkimistä, tehdä vaikeiksi toisen elämän.
Ota siis kiinni mun kädestä kiinni, mitä tapahtuukin, oltais onnellis sihteemän.
Se ei ole väärin joskus tapella kaukosääkimistä, keräis sirpaleet tupla-ajassa.
Se ei ole väärin joskus tapella kaukosääkimistä, tehdä vaikeiksi toisen elämän.
Ota siis kiinni mun kädestä kiinni, mitä tapahtuu läpi ikkunan ilman varoitusta, keräis sirpaleet tupla-ajassa.
Se ei ole väärin joskus tapella kaukosääkimistä, tehdä vaikeiksi toisen elämän.
Ota siis kiinni mun kädestä kiinni, tehdä vaikeiksi toisen elämän.