Saimaan pinta loiskahtaa, kun orppa veite kurkistaaJutt poistuu, mut äänet poistuuLiplatus ja tuulivaa, joka soittaa vaatteraa kun voitsuuOn elämä sinfoniaa, voimaton täysin ilman kuolemaaOn ilmeinen ja taian maa tää musiikin maaEi siel oo kieltä, on vaan mieli haatoimenaMä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittääHelmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletäänÄänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntääMonkää ne kärpäset, kuin pienet helikopterit ne pörrääKun koppioitu DNA, miksei yhtää palikkaa mennäänkäänOn kuolema sinfoniaa, sun huolen yks triangelin iskuvaaOn ilmeinen ja lohdun maa tää musiikin maaPärätellään silloinkin, kun kielletäänMä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittääHelmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletäänÄänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntääMä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittääHelmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletäänÄänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntääMä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittääHelmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletäänÄänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntääHelmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletäänÄänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntääHelmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletään