Saimaan pinta loiskahtaa, kun orppa veite kurkistaa
Jutt poistuu, mut äänet poistuu
Liplatus ja tuulivaa, joka soittaa vaatteraa kun voitsuu
On elämä sinfoniaa, voimaton täysin ilman kuolemaa
On ilmeinen ja taian maa tää musiikin maa
Ei siel oo kieltä, on vaan mieli haatoimena
Mä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittää
Helmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletään
Äänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntää
Monkää ne kärpäset, kuin pienet helikopterit ne pörrää
Kun koppioitu DNA, miksei yhtää palikkaa mennäänkään
On kuolema sinfoniaa, sun huolen yks triangelin iskuvaa
On ilmeinen ja lohdun maa tää musiikin maa
Pärätellään silloinkin, kun kielletään
Mä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittää
Helmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletään
Äänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntää
Mä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittää
Helmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletään
Äänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntää
Mä luulen, et mun päätä jättää, kun elämää ei mitenkään vaan pysty käsittää
Helmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletään
Äänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntää
Helmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletään
Äänet on aivan liikaa on, kun ei ole enempää, niin päätöntää
Helmosto itseksensä pärjää, kahokset kanssa kaanonissa eletään