� Palaan kotiin päin, sankan savun seasta, On vastaan tulijoita, on kuoppa kadussa. � � On puinen asema, on tehdäs suljettu, Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta. � � Jos en tietäis, että siellä oot, en jatkais, En katsetta nii maasta sais. � � � Pimeän tuotua mä puristan sun kättäs, Oothan tässä vielä huomenna. � � Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan, Ja kerät talteen palaset, kun ajoan. � � Niin oothan tässä vielä huomenna. Sä oothan tässä vielä huomenna. � � Voisin kuunnella nauruasi soivaa, Kunnes sula iki jää, tai yö on pysyvää. � � Kun rääkuu varikset, ja syvälle käy multa, Tiedän jossain onnistuin, kun sinuunta kerroin. � � Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon, Et ikuista tää onni on. � � � Pimeän tuotua mä puristan sun kättäs, Oothan tässä vielä huomenna. � � Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan, Ja kerät talteen palaset, kun ajoan. � � Niin oothan tässä vielä huomenna. Sä oothan tässä vielä huomenna. � � Sama liike, joka lehtyt puihin saa, Pienen lapsen kävellemään opettaa. � � Ninnut pyrmän ajaks pois, vie lämpimää, Meidät toisillemme toi. Meidät toisillemme toi. � � Pimeän tuotua mä puristan sun kättäs, Oothan tässä vielä huomenna. � � Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan, Ja kerät talteen palaset, kun ajoan. � � Niin oothan tässä vielä huomenna. Sä oothan tässä vielä huomenna. Oothan tässä vielä huomenna. � �