Ei nainen jaksanut miehensä luonaan,
nainen tahtoi enemmän.
Niin hän lähti iltana tuonaan,
hyvin kaunis oli hän.
Oli lämmin kesäyö,
lämmin ruohon tuoksuinen,
kun hän kulki halki iljaisen kaupungin.
Kun hän kulki
halki iljaisen kaupungin.
Vielä sattuu sydänparkkaan,
kun kuulee rakkauslauluja.
Hän junan seuraavan mukaan karkaa,
ilman aikatauluja.
Tavallinen tarina
kohdataan ja erotaan,
ja itketään niin kuin
onnesta itketään.
Ja itketään niin kuin onnesta itketään.
Itketään.
Makajat kuin
keskat veivät,
kauas uuteen pitäjät.
Häntä
ihmisen tunteneet eivät,
eihän oikein itsekään.
Niin on helppo hengittää,
ohi päivät viristää.
Ja hän itki niin kuin onnesta itketään.
Ja hän itki niin kuin onnesta itketään.
Ja hän itki niin kuin onnesta itketään.
Niin kuin onnesta itketään.
Itketään.