Piilotetaan
typerän romanssin meripeet.
Perustetaan kumpikin täydelliset perheet.
Kivitalot ja pihat me rakennetaan.
Trampoliinilta huudot jo raikaa.
Ruokakaupassa välillä kohtaamme taas,
mutta kiireesti jatkamme matkaa.
Ei nyt enää saa pysähtyä taakse katsomaan.
Meitä kahta ylpeää
raukkamaista lähtiään.
Ei nyt enää saa latuvana jäädä pohtimaan.
Voiko meistä kumpikaan ketään toista rakastaa?
Mä oon nälinen ooo.
Mä oon onnellinen ooo.
Ja nyt on jo turhaa puhua siitä,
miksei kumpikaan.
Mä oon onnellinen ooo.
On tyhmään ja turhaa puhua siitä,
kuinka vaikeaa
menneisyys on unohtaa.
Yhtelemään,
jos joku tuttu joskus alkaa.
Esitetään,
ei meitä kahta ollut koskaan.
Eikä kenellekään mennä tunnustamaan,
miten surkeat sydämet hakkaa.
Tämä kaikki on hölmöä kuvitelmaa,
eikä sillä voi laskuja maksaa.
Ei nyt enää saa pysähtyä taakse katsomaan.
Meitä kahta ylpeää raukkamaista lähtiään.
Ei nyt
enää saa
katuvana jäädä pohtimaan.
Voiko meistä kumpikaan
ketään toista rakastaa?
Mä oon onnellinen ooo.
Ja nyt on jo turhaa puhua siitä,
miksei kumpikaan.
En käsin pysty nukkumaan.
Mä oon onnellinen ooo.
On tyhmää ja turhaa puhua siitä,
kuinka vaikeaa
menneisyys on unohtaa.