Siellä on routaa, mutta tiet ovat sulaneet.
Mä rinteessä istun ja ootan,
milloin alkaa kuulua sun askeleet.
Muistathan vielä sen rantatien ja suuren kiven,
jolle kiivettiin.
Muistathan sen luotiopaikan, jossa yövyttiin.
Onko siitä kipinää?
Jos vähäkin on, nää se vielä suu sytyttää.
Nyt hän väkeen jää.
Sua rukoilen silloin, lähtisit kiipeämään.
Lähtisit kiipeämään.
Onko siitä kipinää?
Tässä mietin, kuinka meille käviniin,
että ne kevyet askelet kääntyi ja päätyi uuvuttaviin rinteisiin.
Muistathan vielä sen laakson,
jonne tulevaisuus kukiteltiin.
Muistathan sen luotiopaikan, jossa yövyttiin.
Onko siitä kipinää?
Jos vähäkin on, nää se vielä suu sytyttää.
Nyt hän väkeen jää.
Sua rukoilen silloin, lähtisit kiipeämään.
Lähtisit kiipeämään.
Ja nää,
nää en takana jossain aurinko pilkistää.
Ja nää,
ettei nää
lämpimät tunteet uikoiksi jäätyneetkään.
Onko siitä kipinää?
Jos vähäkin on, nää se vielä suu syttyttää.
Nyt hän väkeen jää.
Sua
rukoilen silloin,
lähtisit kiipeämään.
Lähtisit kiipeämään.
Onko siitä kipinää?
Onko siitä kipinää?