sitä sentään ikävöin.
Miten villis orsan valitus
soikais liikossa öin?
Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vaikeroi.
Jok on kais liikossa kierrellyt,
eik' emoa löytää voi.
Sun harmaajata aaltoas
olen katsonut kyynellein.
En surunsa itkenyt rannallas,
mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut ja sitä ikävöin.
Olen
villis orsa kuunnellut mä siellä monin öin.
