Tuoksuu taas ruusut ja kukkii tuomipuu, käy meitonen armaansa luo. Vielä aamu auringon, rusko poskillansa on, sä suukkonen kullalle suo. Vaan ennen kuin huomaat jo päivä laskeutuu, syön halla vie kukkaset pois. Leikin, leikin nauraen tämä hetki keväinen, kuin ainotta aikasi ois. On elämä laulu, niin ihana laulu. Voi kuinka kauniisti se sydämessä soi, tuon sävelen herkän. Mä kerran vain saatan kuulla sielun lain, sen muojan iloin. On elämä laulu, niin ihana laulu. Voi miksei kauemmin sen sävelle elää voi. Miks heti jo hetkää, se tuskaa pelkkää, tuoki on vaan riemuaan meille soi. Tuoksuu taas ruusut ja kukkii tuomipuu, käy poikani tyttönsä luo. Näin se aina ollut on, täällä aina auringon, soi hetkisen laulu vain puol. Ja ennen kuin huomaat jo päivä laskeutuu, syön halla vie kukkaset pois. Leikki leikki ystäväin, tämä kaikki tässä näin, nyt ainutta aikaamme ois. On elämä laulu, niin ihana laulu. Voi kuinka kauniisti se sydämessä soi, tuon sävelen herkän. Mä kerran vain saatan kuulla sielun lain, sen luojan iloin. On elämä laulu, niin ihana laulu. Voi miksei kauemmin sen sävelle elää voi. Miks heti jo hetkää, se tuskaa pelkkää, tuoki on vaan riemuaan meille soi. On elämä laulu, niin ihana laulu. Voi miksei kauemmin sen sävelle elää voi. Miks heti jo hetkää, se tuskaa pelkkää, tuoki on vaan riemuaan meille soi.