Snuvi päivä silloin oli mitä suosin.
Vapaana ulopallon väylää ajanen löytänyt kun olin
sinut päästä laiturin ja ajatella kokonaan suomistin.
Kaunis olkaa,
onnea toi,
kaksin päivää sitä soit.
Onneetonta olkaa,
murheita toi,
monta sataa päivää niitä soit.
Niltata lakkaa ja maukia,
unelmiini olit juuri sopiva.
Kuusikahdeksan vuosin malleja,
veistelmän prinsissa aivan ihana.
Kaunis olkaa, onnea toi,
kaksin päivää sitä soit.
Onneetonta olkaa,
murheita toi,
monta sataa päivää niitä soit.
Ilmaantui vikoja, kuin ilmaantuikin.
Vikoja sinussa ja minussakin.
Monet turhat koulut sulle aiheutin.
Enkä tiennyt kuinka niitä korjaisin jo.
Kaunis olkaa, onnea toi,
kaksin päivää sitä soit.
Onneetonta olkaa,
murheita toi,
monta sataa päivää niitä soit.
Yhtenä päivänä saapui matkamies.
Silmänsä heti iski sinuun.
Minne mukanaan hän vei sut kuka ties.
Jälleen oli iski minuun.
Kaunis olkaa,
onnea toi,
kaksin päivää sitä soit.
Onneetonta olkaa, murheita toi,
monta sataa päivää niitä soit.