Jään laskuun auringon,
luo ilta oudon hohteen,
nään kultaa päällä tunturin,
sua kaipaan vieläkin.
Mä laitan nuotion
ja katson hiljaisuuteen,
nään kultaa päällä tunturin,
meiltä paljon odotin.
On viimassa kynnilet, nyt poskilleen jäätyneet,
kuin tyhjä latu jälkeen jää,
sikin tulis kuun häviää.
On viimassa kynnilet,
nyt poskilleen jäätyneet,
kun tunturissa kimmeltä sydän kaipaa ystävää.
Mä peitän nuotion ja käännän katseen tuuleen,
nään kultaa päällä tunturin,
hiihdän hiljaa takaisin.
On viimassa kynnilet,
nyt poskilleen jäätyneet,
kuin tyhjä latu jälkeen jää,
sekin tulis kuun häviää.
On viimassa kynnilet,
nyt poskilleen jäätyneet,
kun tunturissa kimmeltä sydän kaipaa ystävää.
On viimassa kynnilet,
nyt poskilleen jäätyneet,
kuin tyhjä latu jälkeen jää,
sekin tulis kuun häviää.
On viimassa kynnilet, nyt poskilleen jäätyneet,
kun tunturissa kimmeltä sydän kaipaa ystävää.