Älä enää oo hiljaa, kuuletko mua? Mä oon seuraillut tässä pitkään jo sua.
Sä oot kaunis ja viisas ja onneton, jos sun sisällä solu on.
Ensiaavistus usein on oikea, äänenlausuminen osa vaikea.
Sä oot myötäillyt viikaa ja epäillyt, ja sä näet sen vasta nyt.
Sä mielellä rikot sun sydämen, etkä uutta saa.
Mikä on pahinta, mitä voi sattua? Mä en uskoa, että aivas voi pitää.
Missä on tätä planeetassa mua? Jos sä tulet, nyt ulos sun piirustan.
Tyhjää myykset jo pois sun kasvoilta, anna maailma katsoa sun kunnolla.
Lupa kaikilla haistella herkillä, että teillä ei se nää niitä merkillä.
Tyhjä paperi valkeena edessä, monta mennyttä hetkeä pimeyssä.
Ne saa jäädä, sä valitset vapauden ja maksat hinnan sen.
Sä oot käynyt jo liiankin syvällä, nyt sun mieli on kuin puro keväällä.
Virta houkuttaa ja sun pelottaa, mee silvikään maailmaan.
Sä miellä rikot sun sydämen, etkä uutta saa.
Mikä on pahinta, mitä voi sattua? Mä en uskoa, että taivas voi piirtua.
Missä on tätä planeetassa mua? Jos sä tulet, nyt ulos sun piirustan.
Tyhjää myykset jo pois sun kasvoilta, anna maailma katsoa sun kunnolla.
Nyt vaan kaikilla aistella herkillä, ettei tällaisena nimi merkillä.
Sulla on nimi, huuda se ääneen. Et kaikki kuulee, kaikki kuulee.
Mikä on pahinta, mitä voi sattua? Mä en uskoa, että taivas voi piirtua.
Missä on tätä planeetassa mua? Jos sä tulet, nyt ulos sun piirustan.
Tyhjää myykset jo pois sun kasvoilta, anna maailma katsoa sun kunnolla.
Nyt vaan kaikilla aistella herkillä, ettei tällaisena nimi merkillä.
Ettei tällaisena nimi merkillä.
Tyhjää myykset jo pois sun kasvoilta, anna maailma katsoa sun kunnolla.