Pilvinen taivas on harmaa,
ulos tuijottamaan jäi.
Onko mikään enää varmaa,
käy tuuli Pietarista päin.
Se käy kohti rajan pintaan,
miten lohduttaa sua voisin.
Pääsi painan vasten rintaa,
miten siitä kertoisin.
Vaikka nyt luoksesi jäisin,
tuntuu kuin sinut pettäisin.
Onko väliä silloin millään,
jos olemme armoilla sään.
Miten voisit sen ymmärtää,
niin outo tuo tuuli on.
Sanomatta kaikki sanat jää,
on vain tuo uhka kasvoton.
Se aamu jo hämärtää
ja melkein peittää auringon.
Kun pitkä odotus päättyy,
oot syliin nukahtanut.
Pilvi taivaalta väistyy,
se kaiken on unohtanut.
Vaikka nyt luoksesi jäisin,
tuntuu kuin sinut pettäisin.
Onko väliä silloin millään,
jos olemme armoilla sään.
Miten voisit sen ymmärtää,
niin outo tuo tuuli on.
Vaikka nyt luoksesi jäisin,
tuntuu kuin sinut pettäisin.
Onko väliä silloin millään,
jos olemme armoilla sään.
Miten voisit sen ymmärtää,
niin outo tuo tuuli on.
Jos luoksesi jäisin,
tuntuu kuin sinut pettäisin.
Onko väliä
silloin millään,
jos olemme armoilla sään.
Miten voisit sen ymmärtää,
niin outo tuo tuuli on.
Niin outo tuo tuuli on.
Niin outo tuo tuuli on.