On taivas kuin silkki siintävin, käy lähtelle neitonen.Ja mielin niin oudon kaihoisin, hän katselee kalvonsen.Vain pilvet soutaa, muuta ei näy, ei armas luokse neitonsa käy.Nyt kukkikielot täynnä maa, on tuoksua tenhoavaa.Hän taittanut hennon kielon on, ja rinnon on.Nallen painaa sen, kuin huokaus pieni puunumaton.Käy lehdissä kukkaseen, on sunnuntai ja kellot jo soi.Hän muiden joukkoon mennä ei voi, ei kaunis päivä paistellaan.Saa huolia kaipoamaan.Taas vierestään taittaa kukkasen hän, sen neuvoa pyytäen.Ja pintaan tuon lähteen hymyilevän, näin terät sen heittää hän.Hän saapuu, ei hän saapuu, oi ei, näin kukka toivomaton.Viimeisen vei, ja murhemielin neitonen, jää reunalle lähteensä sen.Hän nostaa jo katseen kyyneleisen, ken lähdettä varjostaa.Nyt katsetta armaan sädehtien, sen pinta vain heijastaa.Luonneidon tunnut armas jo on, ja on niin ennen tuntematon.Käy sydämiin ja taivaskin, kuin silkki on välkettivin.Kiitos kun katsoit videon!