Liian myöhä lähtien,
aivan liian myöhä, tuskin löydän enää.
Ystäviä
olisin mennyt,
olisin lähtenyt vaan, mutta nyt on myöhä.
Todellakin myöhäistä antaa olla,
antaa unien tulla,
antaa lepottomien vieraiden tulla.
Heittää miestä
ympäri maailmaa,
sen äärestä ääreen kunnes minut taas sänkyyn paiskataan.
Minne halusin,
minne piti mennä?
Toisten koteihin
tai kantapaikkoihin?
Olisin mennyt,
olisin lähtenyt vaan,
tihku sateeseen
kohti valoa.
Antaa olla,
antaa unien tulla,
antaa lepottomien vieraiden tulla.
Heittää miestä ympäri maailmaa,
sen äärestä ääreen kunnes minut taas sänkyyn paiskataan.
Unien kultamaa,
vaikka on klassikko,
en tarvitse lippua.
Enkä tarkastajan löysin popcornin.
Yhden ainoan sängyn alta se vähät lohtuttaa.
Ei saa fiilistä nousemaan.