Joulukuista ilta päivääSeinen kokoinen ikkunalasi erotti meidät hiittaista hiutaleistapuistosta, jossa lamput juuri syttyvät.Ulkona vielä levällään kadusta irti revitytkivet, kun rakensimme rintaa.Rintamalinjoja, nyt niiden rauniot saavat pehmeät linjat.Lumipeitti huonot puolemme, vallan kimon itse kyydet.Musta niljaisten lehtien kautunkin.Tuli valkeaksi ja sai meidätkin hetkeksi sädöntimään.Tupakansavuisessa ilmassakaikki olivat kerrankin samaa mieltä.Elatuvan lopusta,saavutetuista eduista.Maassa rauha on sama kuin lunta.Ihmiset, jotka tietävätliian tarkasti taistensa pahat teot,ovat lopulta samanlaisia kaikkialla.Maassa rauha on sama kuin lunta.Maassa rauha on sama kuin lunta.Maassa rauha on sama kuin lunta.Lumi peitti huonot puolemme,vallan kimon itse kyydet.Musta niljaisten lehtien kautunkin,tuli valkeaksi ja sai meidätkin hetkeksi sädöntimään.Lehtimään mustan hiljaisten lehtien kaupunkiin.Tuli peitti huonot huolenne, vallan himon itse kyynel.Mustan hiljaisten lehtien kaupunkiin tuli valkeaksi ja sai meidänkin hetkeksi sädehtimään.Mustan hiljaisten lehtien kaupunkiin tuli valkeaksi ja sai meidänkin hetkeksi sädehtimään.Mustan hiljaisten lehtien kaupunkiin.