Vielä tuoksut yön ilmassa leijui, läpi osvan sun saapuvan näin.Kaste pisarat huulillas pälkkyi, sua katselemaan jäin.Kaste helmien kosteuden kirkkaan, valo auringon väreiksi loi.Pitkin niittyä kesäistä juoksit, ja lauru sisoi.Kun vaaleatut ristollessa näin, kuin valittuna,seisomaan mä jäin, niin luori malttamaton sä olit silloin.Kuilla ja luoja lauringon.Mun sieluni järkin valtasi suu.Jäi silloin suudelmin, kun peitit mun.Kun kerran ensimmäisen sun silmis katsoin,sait minut paulan rakkauden.Oli aurinko mennyt jo maille, kaste noussut kun yllättäen.Mulle suukon soi viimeisen katseen, pois usvaan kadoteen.Oli taustan asku.Kunainen taivas viime katseen, kun jälkeesi loin.Yksin valvoisen yön yksin mietin, mä nousuun auringon.Kun taas sinut sielun peilissä nään, niin muistan päivän tuuman.Kelsäisen, kun kanssas vietämä sain.Kuol hetken kauniin toi tuuman nuoren sydämeen.Ei kaikkea saada voi kerrallaan.Ja onnikin on suotu hetkeks vaan.Jos kerran täyttyä vois, toiveeni suurin.Sun kohtaisin mä uudestaan.Beginnalle mennään yksin inkoa, sen kappaleen kiinni.Le olhos ente Filmat yhteensä maa.Isä.