Niin on muistoja vaan, kai monta miljoonaa, mutta sydämeen vain jää niistä raskaimmat nämä.Sateen alle kastuttiin, kun vene saapui laituriin.Kauan suunniteltuhan, taas kaikkiin valuu hukkaan.Sille nauroit kuitenkin, sait hymyilemään minutkin.Tuo hetki takavuosien, kuin eilinen.Koivut rantatielle kaartuen, ja tammet puiston hiljaisen.Tunsit annoittimetkin, jotka muistan vieläkin.Kesti kauan ymmärtää, vaikken hyväksynykkään.Ei kukaan yksin pitää saa, hyvää haltiaan.Nyt tiedän muistoja vaan, paljon mahtuu maailmaan.Vaan sydämeen vain jää ne, jotka tekee kipeää.Niin on muistoja vaan, kai monta miljoonaa, mutta sydämeen vain jää niistä raskaimmat nämä.Niin on muistoja vaan.Ja joka hetki enemmän, mietin onko totta hän, vai pelkkää kangastusta vaan.Vain haavekuvaa, vastausta kuitenkaan, en siihen saanut milloinkaan.Tuo hetki takavuosien, vain mulle kertoo sen.Että on muistoja vaan, paljon mahtuu maailmaan.Vaan sydämeen vain jää ne, jotka tekee kipeää.Niin on muistoja vaan, kai monta miljoonaa, mutta sydämeen vain jää niistä raskaimmat nämä.Nyt vielä on muistoja vaan, paljon mahtuu maailmaan.Vaan sydämeen vain jää ne, jotka tekee kipeää.Niin on muistoja vaan, kai monta miljoonaa, mutta sydämeen vain jää niistä raskaimmat nämä.Muistoja vain.Muistoja vain.Muistoja vain.