Muistikuvat murentuvat pala kerrallaan, mutta silti jotain vielä mieleen saan.
Veden pinnan väreilyssä sätein auringon, hänen hiuksensa kimmeltävät on.
Muistan, vaikka monta vuotta nyt jo siitä on, aikaa oli vielä aamun koittohon.
Nytkin vielä muistan, kun nöi kello kymmenen, silloin kuulin, että häntä saisien.
Yksi ilta, mutta siinä ikäihmisen, kaikki alkoi aivan hiljaa tanssien.
Hymy, pieni suukko, johti rakastumiseen, milloinkahan kaikki pala ennalleen.
Silloin monta vuotta sitten kello kymmenen, alkoi aika muistojen niin kauniiden.
Vaikka saman hymyn, saman suukon ehkä saan, saanko takaisin nuo vuodet palaamaan.
Đang Cập Nhật
Đang Cập Nhật