Jos mä voisin kaiken maalaa kerran uudestaan
Vanhon hetken silti muuttais meitä ollenkaan
Me oltiin ku holalissa, monalissa
Täydellistä mut vaan väärissä raameissa
Mut en silti tätä koskaan tekis toisinkaan
Oon taas turta ja harhaileminen himaa
En unohda sua vaik os vanhana dementiaa
Soitan sulle vaikko on ihan liian myöhää
Mä vaan kelaan sua ku makaan sängysyöllä
En ennyt valo niinku suuress tunnelis En
ollu valmis soittaa niinku uudet hummerit
Oot mun paras kaveri ja mun pahinen emi
Oot mulle mitä just ku oman leoainet
Siis ilman käyttötempu,
tieto ja taikasen viimeinen huikka
Kieltolajan aikaa ovat vaikeina,
aikana sun naurua tarvii
Ne lähtis maalaa uusiks ku taulu on valmis
Jos mä voisin kaiken
maalaa kerran uudestaan
Vaan monetten silti muuttais meitä ollenkaan
Me olti ku monalissa,
monalissa Täydellistä mut vaan väärissä raameissa
Mut en silti tätä koskaan tekis toisinkaan
Olti sekaisin mut hulluudella on eroja Ne
erot on hulluja mut hulluut ei oo eroja
Mä vähän luulen ettei me olla viisait
En tiedä mikä hömydytti monalisa
Vannoin et loppuasti jakasin sun vaivasi
Rakasti sun sairasti en takasin sun kaipaani
Pakko siivoo näitten sokkujen jälkeen
Mut turha aina valittaa pokkujen jälkeen
Joskus meidän onnea kuvattiin kotona He
voitais päivää käydä vaikka muunattiin kokonaan
Voitais ku nähä ketään vielä kysyy mikä taakse jättää se siellä pysyy
Jos mä voisin kaiken maalaa kerran uudestaan
Vaan monetten silti muuttais meitä ollenkaan
Me oltiin munalissa,
monalissa täydellistä mut vaan väärissä raameissa
Mut en silti tätä koskaan tekis toisinkaan
Haalataan kun tavataan mut ei yhteen palata enää En soitele sun perää
Haalataan kun tavataan mut ei yhteen palata enää En
soitele sun perää
Haalataan kun tavataan mut ei yhteen palata enää En soitele sun perää