Kaupunkiin saapui,
kaupunkiin.
Liiri Hattu päässä komean mies täysin outoniin.
Kuitenkin,
silti,
kuitenkin jotain tuttua mä etin hänessä kai tullistin.
Hän katsoi liirin alta hymyillen,
kun häntä lähestyin mä varoin.
Ja kunnes pysähdyin mä kuulin mona miin,
vain hymyilin ja hänelle sanoin
vii,
kaupunkiin saapuit,
kaupunkiin.
Vuosikaudet sua ootin ja mietin käykö näin tai niin.
Kauan liin kesti,
kauan liin,
toisinaan jo aattelin mä että jouduit kadoksiin.
Eipä vaan,
silti,
eipä vaan,
mennyt odotus tää turhaan nyt se viimein palkitaan.
Kun katsot liirin alta hymyillen,
näen silmät siniset ja tiedän sen.
Ei riitä enää pelkkä lauluset monampiin.
On suurelmasi kuuma siihen jään.
Hii,
näin nyt on, niinpä näin nyt on.
Käymme rinnakkain ja annetaankin loista aurinoon.
Vain hymyilin ja hänelle sanoin vii,
näin nyt on, niinpä näin nyt on.
Käymme rinnakkain ja
annetaankin loista aurinoon.
Me käymme rinnakkain ja annetaankin loista aurinoon.