Kun sade koputtaa ikkunaan, mä kutsun sen sisään kuin tutun vieraan.Se näkee mut läpi huokausten, ja selittää pusken silloin, kun muistos murskaa sydämeen.Sä oot mun rakkain, mitä ias, ja vaikka nimeni unohtaisin, mä silti sinut muistaisin.Sä oot mun rakkain, mitä ias, ja vaikka nimeni unohtaisin, mä silti sinut muistaisin.Kesä kylmältä tuntui lähtösi myötä.Mulla aina on syksy, täs jatkuva syö saa.Sun tuoksus leijuu huoneissa, joiden ovet vaan teen nyt kiinni, ettet niistäkin katoa.Mun tutku tiin katoaa.Sä oot mun rakkain, mitä ias, ja vaikka nimeni unohtaisin, mä silti sinut muistaisin.Sun tuoksus leijuu huoneissa, joiden ovet vaan teen nyt kiinni, ettet niistäkin katoaa.Sä oot mun rakkain, mitä ias, ja vaikka nimeni unohtaisin, mä silti sinut muistaisin.Muistaisin, ja mä tiedän, että oot onnellinen siellä, missä ikinä menet.Sieltä toivon, että saapuisit vielä iltaisin viereen.Sä oot mun rakkain, mitä jos, ja vaikka nimeni unuttaisin.Mä silti sinut muistaisin.Sä oot mun rakkain, mitä jos, ja vaikka nimeni unuttaisin.Mä silti sinut muistaisin.Mä silti sinut muistaisin.