Se yksi sanoi aina, et se kuolisi nuorenaa.
Se eläis tosi huijaa, eikä hankkisi pentujaa.
Ja siitä bussia meni,
eikä tiennyt sen liikkeestää.
Kunnes sen kaupassa näin lapsi joskus kärysää,
se on vielä hengissä.
Missä te ootte mun ystäväni,
kun teitäni kaipaan?
Missä te ootte mun ystäväni,
teillä mieltäni vaipaa?
Missä te ootte mun ystäväni?
Missä te ootte mun ystäväni?
Se toinen hoki, että siitä tulisi muunsaa.
Sit tuossa lehdissä juttuu aina etusivulla.
Ja näiden vuosien jälkeen siitä tulikin nyt totaa.
Kun se kahsi tieltä aivan upi jyrissä,
onko se vielä elossa?
Missä te ootte mun ystäväni,
kun teitäni kaipaan?
Missä te ootte mun ystäväni,
teillä mieltäni vaipaa?
Missä te ootte mun ystäväni?
Missä te ootte mun ystäväni?
Millaiselta maailma näyttää teidän kengissä?
Ootteko paljon muuttuet?
Ootteko edes hengissä?
Niin pienteinä kadotin,
maton alle lakaisin.
Kuka sinne palaisin?
Ja teidän saisin takaisin.
Missä te ootte mun ystäväni,
kun teitäni kaipaan?
Missä te ootte mun ystäväni,
teillä mieltäni vaipaa?
Missä te ootte mun ystäväni?
Missä te ootte mun ystäväni?
Missä te ootte nyt?