Juna lähtee kymmeneltä, Paula on myöhässä.
Polvet loskasarän viessä, matkan teko työhästä.
Paula viihtyi hyvin yössä,
mutta ei päivätyössä.
Silti välillä on pakko tehdä töitäkin.
Junan nurkassa istuessaan,
Oma soittaa,
että et saa
enää tulla töihin uudestaan.
Lapset saavat vinkuessaan,
tehdä mitä haluaa tai kehtaa,
äiti ei tuu kotiin kuudeltaan.
Aamulla lapset vievät pullo kuitin kauppaan,
missä äiti on.
Keräsivät pullot,
korkit,
ölkyt ja rippivät auttaa,
missä äiti on.
Paula pidätelee itkuonsa,
kun juna saapuu koululaan.
Hän katsoo ikkunasta ja miettii kuinka outoa.
Että vaikka kuinka koittaa,
elämässä ei voi voittaa,
ja häviä ja tuomittu kulkee paariin päin.
Kello ympäri kierähtänyt,
huolet sydämeltä vierähtänyt,
vikat rahat menee askiin tupakkaan.
Kello ympäri kierähtänyt,
Paula päätä yöni vietään täs nyt,
äiti puistoon penkille nukahtaa.
Aamulla lapset vievät pullo kuitin kauppaan,
missä äiti on.
Keräsivät pullot,
korkit,
ölkyt ja yrittivät auttaa,
missä äiti on.
Lapset värittivät,
leikkivät,
piirsivät odottaen Paulaa,
missä äiti on.
Ovikello soi vihdoin,
lapset iloisena juoksivat aukkaan,
missä äiti on.
Nyt sitten sosiaalitoimisto päätti tulla laukuttaa,
missä äiti on.
Velkakirja ja kansantauti veivät äidin hautaa,
tässä äiti on.