Olen käynyt joessa kylpemässä,
oranssissa teltassa lempimässä.
Tiedän miten vislataan näihin elävään keikkoseen.
Tarkoitus on elää ja kerran kuulla.
Henkeen kaikki vetää ja sormet nollaa.
Tehdä jotain hyvää kun voi,
voi sehän mene kiertoon.
Kuka riemun löytää sen pitäköön?
Lipun salkoon nyt heti vetäköön.
Kumpi voittaa historiaa vai tulevaisuus?
Uusia ulias on aamuun kun parmekkeja takatselen.
Uudesti syntynyt maisema sinne pian mä astelen.
Minä toivon rumpujen pärinää,
eikin älkäistä elämää.
Ja toivon koskien kohinaa koko pitkää sinfoniaa.
Kaupungissa käynyt on eksymässä,
muodon vuoksi anteeksi pyytämässä.
Ihastunut ihmiseen ja nukatanut viereen.
Kuka riemun löytää sen pitäköön?
Lipun salkoon nyt heti vetäköön.
Eläköön ei historia vaan tulevaisuus.
Uusia ulias on aamuun kun parmekkeja takatselen.
Uudesti syntynyt maisema sinne pian mä astelen.
Minä toivon selkäni pärinää,
toivon rakkautta repivää.
Minä toivon kaustakapinaa, ensi askelten vapinaa.
Minä
toivon huomisen tulevan,
toivon soittujen korkeina palavan.
Toivon taivaan täynnä tai satavaan koko pitkää sinfoniaa.