Kaupungin pie, varjoissa sen, Lehtyjen myö, rauhallinen. Varjossa mies, toinen ku myös kenties, Piipun sauhun prahtaa vain. Kirissäkin harkitsevin, hellyttävän näytä ei hän. Tuntemat on löydetty taas kun on, Piipun sauhun prahtaa vain. Aukeavaan arvoiduksen, Ratkaisijan viemullinen, Sireeni soi, paeta ei nyt voi. Piipun sauhun prahtaa vain. Voidon bjelgen prahtaa vain.
