Metsuri näin paihoisasti katsoo kotisartaa,
yhden silmä kulmaan vierättää.
Miksi kaikki ajatukset kämpille vain karkaa,
katsomaan kuin pölli siellä kierättää.
Metsurilla kaiho on kuin suuri raivo,
kaverit sen porukalla koittaa todistaa.
Tammikuussa taisi paleltua multa aivo,
kun kämpille oon tullut ja tänne ei jää.
En on metsuriksi kerran tänne luotu,
kämpän haju vaatteista ei haihdu pois.
Kaikille ei metsämiehen taitoja oo luotu,
siksi voin kai jättää nuo peltohommat pois.
Metsurilla kaiho on kuin suuri raivo,
kaverit sen porukalla koittaa todistaa.
Tammikuussa taisi paleltua multa aivo,
kun kämpille oon tullut ja tänne ei jää.
Pilibussin mestari kuiluun hän mulle heittää,
eläkkeelle lähdettävän minun on.
Viedä enken lähtökahvit tänään mulle keittää,
kotisaran viereen kaipa lattavaa on.
Metsurilla kaiho on kuin suuri raivo,
kaverit sen porukalla koittaa todistaa.
Tammikuussa taisi paleltua multa aivo,
kun kämpille oon tullut ja tänne ei jää.
Metsurilla kaiho on kuin suuri raivo,
kaverit sen porukalla koittaa todistaa.
Tammikuussa taisi paleltua multa aivo,
kun kämpille oon tullut ja tänne ei jää.