Yön jälkeen luonto herää ja aivan tyyni on sää.
Telkkä yhteen lapset kerää,
en vielä kotirantaa nää.
Jäljellä on paljon matkaa,
järven selkä vielä,
siitä pitkään en jaksaisi jatkaa.
Yksin ei voimani riitä,
aamu nousee rannan takaa,
se kanssani matkan jakaa.
Mikä onkaan määränpää, se lopulta kai selviää.
Yksinäisyys
valtaansa ottaa,
kauemmas kaikesta pakottaa.
Ja kun hetken hiljaa odottaa,
mieliturhat murheet kadottaa.
Uusi päivä sarastaa,
venelli puu kohti rantaa.
Himaltaa kasteesta maa,
se kaiken anteeksi antaa.
Pitkä matka väsyttää,
rannalla istun ja mietin, selvisi määränpää.
Kun hetki sen yksin vietin,
kohti vettä taipuu puu,
ja ilma kesälle tuoksuu.
En tunne ikävää,
se kaikki nyt järvelle jää.
Yksinäisyys valtaansa ottaa,
kauemmas kaikesta pakottaa.
Ja kun hetken hiljaa odottaa,
mieliturhat
murheet kadottaa.