Kunnar Markkanen näin joka aamu peiliin katselee ja kutrit ojennukseen kampailee.
Hän kuvajaistaan tuijottaa, se häntä muistuttaa, että luonto näinkin joskus tehtä voi.
Kas kuvan kaunis Markkanen on ulkonäöltään ja päivittäin hän kaunistuu hän vaan.
Moni toinen siitä ilahtuisi, mut Markkanen vaan ei, hänelle se on kuin kirous.
Vaik ikää on jo paljon yli kuudenkymmenen ja käynti alkaa olla vaappuvaan.
Niin naamataulustaan on yhä teini poikanen, se vie täysin uskottavuuden.
Aivan liian kaunis vies Markkanen nyt on, ei kukaan häntä ota tosissaan.
Kasvoiltaan kun edelleen on alaikäinen, niin vaikea on silloin vakuuttaa.
Ei asiat näin markkasella aina ollut oo, aiemmin kun vanheta hän sai.
Mut pari vuotta sitten huomas jotain tapahtuu, oli yllätys se kerta kaikkinen.
Alkuun tuntui hienolta kun mies näin nuorenee ja kasvolta pois vuodet karisee.
Mut tunsin myöskin että uskottavuus murenee, ei jotain tälle tehtävä kai on.
Vaik illat pitkät ryppää ei vaikutusta oo, on silmänsä nuo kirkkaat ei posketkaan turpoo.
Kun turpiin hankkiin akkarilla nenän murtaen, on aamulla taas naama entinen.
Aivan liian kaunis mies Markkanen nyt on, ei kukaan häntä ota tosissaan.
Naamaltaan kun on kuin rippikouluikäinen, niin vaikea on silloin vakuuttaa.
Aivan liian kaunis mies Markkanen siis on, ei kukaan häntä ota tosissaan.
Naamaltaan kun täysin on hän vääränikäinen, vain äänikilometrit paljastaa.