Taas hetken muistan aikaa,
kuuman heinäkuun se tuo taas mieleen
kauniin hymyilevän sun,
kun kerran aamuun asti
kanssas valvottiin ja tietä onneen
silloin vannottiin.
Mansikkaposket sun lämpimästi ne yössä hehkui muiston antaen.
Mansikkaposket niin kehrävästi ne luokseen kutsui mulle nauraen.
Ne posket antoi tunteen uskomattoman ja niiden pehmeys tuoksun.
Kesämansikan kun niitä maistoin yössä hetken huuman sain,
ei vuodet niitä unottaneet lain.
Mansikkaposket sun lämpimästi ne yössä hehkui muiston antaen.
Mansikkaposket niin kehrävästi ne luokseen kutsui mulle nauraen.
On kesät menneet,
tunteet ehkä muuttuneet,
mutta nuo muistot eivät ole kuivuneet.
Kun suljen silmät,
muistan posken hehkuvan ja sinun jälleen luokses kutsuvaan.
Mansikkaposket sun lämpimästi ne yössä hehkui muiston antaen.
Mansikkaposket niin kehrävästi ne luokseen kutsui mulle nauraen.
Mansikkaposket sun lämpimästi ne yössä hehkui muiston antaen.
Mansikkaposket niin kehrävästi ne luokseen kutsui mulle nauraen.