Halki meren ulapanna seilaan, vain tähden työssä matka valaisee.
Rasva tyynen pintaan itseäni peilaa, piirryn kumajaiseen tasaiseen.
Näen rungon pulunen ja vanhan, näen koulut, jotka vuodet tuoneet on.
Jälleen kerran reittiäni tätä kuljen, kaipuu kotirantaan onni pohjaton.
Sun valon sateet reitin mulle näyttää, silloin tiedän minne tentava mun on.
Läpi pyrskyä vanheet löydän reitin syvänteen ja kotivaltaan saavun satamaan.
Sun valon sateet reitin mulle näyttää, silloin tiedän minne tentava mun on.
Läpi pyrskyä vanheet löydän reitin syvänteen ja kotivaltaan saavun satamaan.
Kohta isopurjeen alas mä lasken, voimistuvan tuulen tunnen itäisen.
Se allot nostaa rumpuani vasten, jälleen kerran tunnen pelan sisäisen.
Jos väylää oikeaa en enää kohtaa, jos mun pohjakka rikoita koskettaa.
Ei enää tähdet kulkuani ohjaa, kuinka määrän pääni voisit saamattaa.
Sun valon sateet reitin mulle näyttää, silloin tiedän minne tentava mun on.
Läpi pyrskyä vanheet löydän reitin syvänteen ja kotivaltaan saavun satamaan.
Sun valon sateet reitin mulle näyttää, silloin tiedän minne tentava mun on.
Läpi pyrskyä vanheet löydän reitin syvänteen ja kotivaltaan saavun satamaan.
Niin paljon paikattu mun purjeitani on, niin kauan kulkenut mä reittiäni oon.
Että tiedän tulee päivä, jolloin hunko kestä ei ammereen syleilyyn mä viimein vajoan.
Sun valon sateet reitin mulle näyttää, silloin tiedän minne tentava mun on.
Läpi pyrskyä vanheet löydän reitin syvänteen ja kotivaltaan saavun satamaan.
Sun valon sateet reitin mulle näyttää, silloin tiedän minne tentava mun on.
Läpi pyrskyä vanheet löydän reitin syvänteen ja kotivaltaan saavun satamaan.
Läpi pyrskyjä vanheet löydän reitin syvänteen ja kotivaltaan saavun satamaan.