Kolme vanhaa ikkunaa tuli viime yönä kunini.
Ne kysyi, soitanko bändissä.
Vastasin, soitanpa tietenkin.
Yks kertoi nimeksensä Irene,
hirvittoinen sano,
mut ei sanakaan.
Kolmas oli ruvella kulmistaan,
se oli antanut mennä taas.
Ja lauloi,
tää on maailman hitain biisi,
sen nyt laulamme sinulle.
Niinku etana tai kilppari oli,
mikä oli,
tää on sinulle.
Ne kysyi,
lähdenkö heidän matkaan.
Sanoin, ei tulis kuuloonkaan.
Mä oon kiinni aamusta iltaa ja mä nukun kun mua nukuttaa.
Sain heiltä muistoksi mandoliinin,
joka soi täällä vieläkin.
Siihen on kaiverrettu Irene,
hirvi kaunein tikkukirjaimmin.
Ja mä lauloin,
tää on maailman hitain biisi,
sen nyt laulamme sinulle.
Niinku etana tai kilppari oli,
mikä oli,
tää on sinulle.
