Jälkeenpäin,
kun yllättäin,
mä kirjeessain,
niin luuluin kaiken kadonneen,
tai ainakin mä salaa toivoin niin.
Jälkeenpäin,
kun yllättäin taas istuit sylissäin,
olin toisten vuoksi hämilläin,
tai itselleni selitin sen niin.
Jälkeenpäin,
kun yllättäin huomaan sua rakastaan,
tahtoisin sut kokonaan,
en enää tiedä mitä sinut saan.
Olin hyvin nuori syntyessäin, mutta valehtelin,
pienen ikäin, reivin kapalonit,
sanoin jo moni, seuraa maailmalla auringoaan.
Tahdon elää,
en vain jäädä eloon,
mustena pappikirjan luetteloon,
on muste plankkii kunku rynkenkiin,
keneihin mitä ei jää henkiin.
Tää erä maailmaa,
aina hannosta vetsä mun maailmaa,
ensi kunnes löydän sun,
minut kerran mä löytävän oon.
On kerran laulaja,
vain mä kuulun rock'n'rock bändiin,
sylil ropkaa vaan,
mä enistä lääni,
siksä oon mäksikorujinen,
suorin maapäin löydämään en.
Minun temppeliini ova,
maailman teitä,
rock'n'roll diitti on,
isä meitä,
oot elämät pyhään,
kun elää tyhä,
seuraa auringoaan.
Kengät kulkuu rinna,
kevyttä nahtaa,
maailman teitä,
päät läpahtaa,
kiertävät kiertävät,
taakse jää jokainen tie.
Tää erä maailmaa,
aina hannosta vetsä mun maailmaa,
ensi kunnes löydän sun,
minut kerran mä löytävän oon.
On kerran laulaja,
vain mä kuulun rock'n'rock bändiin,
sylil ropkaa vaan,
mä enistä lääni,
siksä oon mäksikorujinen,
suorin maapäin löydämään en.
Tää erä maailmaa,
aina hannosta vetsä mun maailmaa,
ensi kunnes löydän sun,
minut kerran mä löytävän oon.
On kerran laulaja,
vain mä kuulun rock'n'rock bändiin,
sylil ropkaa vaan,
mä enistä lääni,
siksä oon mäksikorujinen,
suorin maapäin löytämään en.