Hän päätti ajaa läpi yön,
vaan lapun jätti viereen avaimen.
Sulki oven kerran viimeisen,
häipyi hiljalleen.
Hän ajoi tuntemattomaan,
niin kuin tuat kertaa haaveissaan.
Sydän löi, silmät kipinei,
pienen hymyn vaan,
tunsi kasvoillaan.
Hän häipyi hiljalleen
ja lauloi itsekseen.
Hei palaa ennalleen,
ei mikään koskaan, ei mikään milloinkaan.
Ei paina mieltä huuminen,
muistu mieleen enää eilinen.
Vaan hetki tää on sun määränpää,
mietti mielessään,
oli pimeää.
Hän häipyi hiljalleen,
puhun valon vain seuranaan.
Ei palaa ennalleen,
ei mikään koskaan, ei mikään milloinkaan.
Hän häipyi hiljalleen
ja lauloi itsekseen.
Hei palaa ennalleen,
ei mikään koskaan, ei mikään milloinkaan.
Ei mikään koskaan,
ei mikään koskaan,
ei mikään milloinkaan.