Juoksen huohottaen suolaa,
oittaa pitäis mokomaan joutomaan.
Juoksen uloseni sydäntäni,
ennenkaan noin sen huomaamattani.
Juoksen kohti saarta, jossa on lahjaa.
Kukaan ei palkitse,
tehän sen itse,
kun muiden sisällä kutiaa.
Ei kukaan tarjoa vihtaa, millä huistiaa,
se ois lahjaa.
Opetelen muistamaan, minkä näköinen oon,
tarkistamatta sitä veilistää.
Teen matkan iholleni ja mieleeni,
koivon palkinnon löytävääni.
Juoksen kohti saarta, jossa on lahjaa.
Kukaan ei palkitse,
tehän sen itse,
kun muiden sisällä kutiaa.
Ei kukaan tarjoa vihtaa, millä huistiaa,
se ois lahjaa.
Juoksen kangasmetsässä,
kampastun poteroon.
Ja huomaan,
ei ole kohta selässäni,
jonne ei ulottuisi käteni.
Juoksen kohti saarta, jossa on lahjaa.
Kukaan ei palkitse,
tehän sen itse,
kun muiden sisällä kutiaa.
Ei kukaan tarjoa vihtaa, millä huistiaa,
se ois lahjaa.