L채ksin min채 kes채y철n채 k채ym채채n Siihen laksahan, jossa kuuntelin p채iv채채 Kussa lintuset laulaa, mets채kanatkin ne pauhaa Ja mun syd채meni etsi lepoa ja rauhaa Katsoin min채 alas vetten puoleen N채in rannalla tyt철n ihanan ja nuoren Joka istui ja itki, katsoi aaltoja pitkin Ja h채n oli niin surullinen joka hetki Mit채 itkets채 raukkarannalla yksin Ja sun silmist채s vedet vieriv채t nytkin Mik채 tuska ja vaivaa, sinun syd채nt채si kaivaa Joka ei anna syd채n y철ll채k채채n rauhaa Ja h채n vastasi, sep채 suru mua vaivaa Kun ei koskaan tule takaisin sen laivaa Kussa kultani kulki, poikki aaltojen julki Minut j채tti ja surun syd채meni sulki H채n katseli kahan aikaa sielet, n채ki aalloilla pilven puvertavan sielan Pilvi onnut elainkaan, tunsin kun sen laivan Ylistetty nyt luojaan maan sek채 taivaan