Paljon taas pelkäsin saapui hän kuitenkin kaukaa jo vilkuttaen.
Saapui niin raikkaana paljon toi mukaansa, mitä saadaan voi en.
Halvi vei perhoset, kylmyys saa kukkaset pelkää sun puolestasi.
Hei koske mun hiuksia, koske mun nihoa, tartuta nuoruuttasi.
Hei saavuthan taas, tyttö pellahapäinen, tuo mukaasi nuoruutta kiihottavaa.
Saavuthan taas, vaikka tuuli on jäinen, ei se liekkiä voi sammuttaa.
Ilon suurenkin takana on toinen maailma, hyvin tunnen mä sen.
Tuo toinen maailma kutsuu taas minua silloin kun löydä sua en.
Pukkasin nuoruuden muistoista, kaiken sen kerran pois lakaisin vaan.
Nyt nukut mun rinnalla, kuulesin liikkuvat, oi kuinka sua pallonkaan.
Hei saavuthan taas, tyttö pellahapäinen, tuo mukaasi nuoruutta kiihottavaa.
Saavuthan taas, vaikka tuuli on jäinen, ei se liekkiä voi sammuttaa.
Onni on hetkissä, tuntien kätköissä, varjoissa viisareiden.
Vaan onnen takana on toinen maailma, yksinäisten.
Hei saavuthan taas, tyttö pellahapäinen, tuo mukaasi nuoruutta kiihottavaa.
Saavuthan taas, vaikka tuuli on jäinen, ei se liekkiä voi sammuttaa.
Hei saavuthan taas, tyttö pellahapäinen, tuo mukaasi nuoruutta kiihottavaa.
Hei saavuthan taas, vaikka tuuli on jäinen, ei se liekkiä voi sammuttaa.
Kiitos kun katsoit!