Ihmettä tuskin hainkaan, kun luokseni ilmestyit.
Huomaan mut en sua lainkaan,
ja siitä kai häkellyit.
Kuitenkin hennon liekin,
mä huomasin syttyneen.
Muiston lämpimän toi mieleen uudelleen.
Lähelläsi,
siks olla tohon noin lähelläsi.
Lähelläsi,
tämän pienen tuokion.
Lähelläsi,
mä olla tahdon lähelläsi.
Kun kohtas hetken, viivat kahden kohtalon.
Kauan kun yksin kulkee,
niin entistä helpommin.
Läheltään toisen sulkee,
suoniin kai jo kohtelin.
Varjojen tumman muurin sai kuitenkin ylittää.
Aika näyttää, mitä siitä meille jää.
Lähelläsi,
siks olla tahdon lähelläsi.
Lähelläsi,
tämän pienen tuokion.
Lähelläsi,
mä olla tahdon lähelläsi.
Kun kohtas hetken, viivat kahden kohtalon.
Lähelläsi,
siks olla tahdon lähelläsi.
Lähelläsi,
tämän pienen tuokion.
Lähelläsi,
mä olla tahdon lähelläsi.
Kun kohtas hetken, viivat kahden kohtalon.